Mies ja nainen harrastavat seksiä ja 9 kuukautta myöhemmin heille syntyy esikoinen joka ei ollut toivottu. Vauva ei saa tarvitsemaansa rakkautta tai huolenpitoa. Vuodet kuluvat ja lapsi kasvaa. Alakoulu alkaa ja sitä myötä kiusaaminen, helvetti joka kestää aina yläasteen loppuun. Vuosia ja vuosia jatkunut kiusaaminen ja negatiivinen ympäristö niin kotona kuin koulussakin on muovannut tästä pienestä vauvasta sulkeutuneen ja masentuneen ihmisen joka tuntee olevansa arvoton ja vailla rakkautta. Tämä tarina on varmasti monelle tuttu, jos ei tarkalleen niin ainakin osaltaan. Ympäristö missä elämme ja ihmiset joiden ympäröimänä olemme muovaavat meistä ihmisen joka me nyt, tässä hetkessä, olemme.

Kukaan ei synny pahaksi vaan meistä tulee pahoja. Pahuus on tauti joka tukahduttaa rakkauden sisältämme ja sitä myötä empatian, kyvyn ymmärtää mitä toinen tuntee. Pahuus tulee aina olemaan läsnä jokaisen elämässä, mutta sitä vastaan voi taistella. Miten? Olemalla ihminen jollainen haluaisi muiden olevan sinua kohtaan. Rakastamalla, olemalla positiivinen ja auttamalla niitä jotka apuamme tarvitsevat.

Nyt 24 vuotiaana miehen alkuna istun koneen äärellä ja kirjoitan tätä tekstiä miettien missä minä voisin olla jos olisin tiennyt sen mitä nyt tiedän, tai jos olisin saanut sellaisen kasvatuksen lapsena jonka jokainen lapsi ansaitsee. Kenties hieman katkeranakin totean, että tämä piste missä minä nyt olen on vanhempieni syytä. Toivo paremmasta elämästä ei vielä ole kuitenkaan mennyt. Nyt minuun ei ole huonoa ilmapiiriä luomassa kukaan muukuin minä itse ja jos minä tahdon päästä negatiivisuudesta irti niin minun pitää alkaa ajattelemaan positiivisesti. Tekemään valintoja jotka ovat hyväksi minulle ja uskoa siihen että ne valinnat tuovat minut uuteen, parempaan pisteeseen jossa minulla on hyvä olla.

Olen rahaton ja tyytymätön kehooni enkä koskaan ole saanut noita asioita korjattua, vaikka olen yrittänytkin. Lopulta motivaationi, focukseni ja itsekurini katoaa ja palaan lähtöruutuun. Jos joku asia olisi helppo tehdä niin kaikki tekisi sen ja kaikki olisi menestyjiä. Tie menestykseen vaatii tekoja ja itsekuria, motivaatiota. Jos haluan aidosti säästää rahaa niin kulutan vähemmän ja etsin kenties työtä. Tähän asti olen elänyt yhteiskunnan tuilla ja olen pärjännyt niillä, joten en ole koskaan kokenut aitoa tarvetta ja pakkoa alkaa huolehtimaan raha-asioistani. Onnenkantamoisen avulla olen saanut nyt kuitenkin akuutin rahahuoleni tyrehdytyttyä ja päässyt haistelemaan sitä elämää millaista työssäkäyvän palkalla voisi saada ja pakko sanoa, että pidän siitä enkä halua sen loppuvan.